Mamma vihdoin ymmärsi yskän ja tajusi luoda mulle ihan oman blogin. Tämä menee pääosin kuulemma sillä periaatteella, että minä sanelen ja mamma kirjoittaa. Nauttikaahan lukuhetkistä!
Emäntäni Anni oli jo pitkään halunnut itselleen ihan omaa koiraa. Sen äiskä oli sanonut; Jos me muutetaan "maalle" ja oot sillo vieläkin kiinnostunut koiranomistamisesta ja sen ikäinen, että voit kantaa itse siitä vastuun, asiaa voidaan harkita uudelleen. Siinä meni sitten aikaa ja perhe muutti. Anni-mammani etsi edelleen tietoja eri koiraroduista ja niiden koulutuksesta. Hän haki koiraa, jonka kanssa voisi oikeasti tehdä jotain, ja jolla olisi palvelushalua. Tietenkin ensimmäisen oman koiran pitäisi olla myös kohtalaisen helppo kouluttaa, jne. Lopulta päällimmäisiksi vaihtoehdoiksi karsiutuivat australianpaimenkoira ja pitkäkarvainen collie. Sen äiskällä oli ollu pienestä pitäen koiria ja myöhemmin oma rottweiler uros, niin se tiesi koirista jo entuudestaan. Anni sitten sai senkin innostumaan ajatuksesta. Mamman pikkusisaruksia ei tietenkään erikseen tarvinnut suostutella. Emännän isäpuoli, joka ei tiennyt koirista mitään, oli kovin vastus. Pitkien keskustelun jälkeen sekin ymmärsi, että Anni oikesti halusi koiraa ja olisi valmis huolehtimaan siitä. Niinpä v. 2011 heinäkuun puolenvälin jälkeen kotiin kannettiin pieni pitkäkarvainen collie-pentu, minä, Sally!
Nyt voisin kertoa itsestäni. Tällä hetkellä olen n. 7kk ikäinen, iloinen ja reipas collie-neiti. Olen kuulemma pienestä pitäen ollut todella sosiaalinen ja avoin ihmisiä kohtaan, kai myös kunnollinen sosiaalistaminen auttoi siinä. En ole mitenkään säikky, mutta säpsähdän kyllä, jos jokin pelottava tiikeri vaanii lähistöllä, vai olikos se roskapussi... Ihan nuorena pentuna olin jopa tyhmänrohkea, mutta se on ajanmittaan karsiutunut pois. Kiihdyn helposti nollasta sataan, eli olen todella vauhdikas. Rakastan pitkillä metsälenkeillä juoksemista ja muita aktiviteetteja. Tapitan laumani jäseniä kiltisti silmiin ja kysyn, että mitä seuraavaksi? Myös perheen pienempien kanssa on ihana riehua pihalla, tosin kiusaan heitä innostuessani nappaamalla heitä vaatteista ja varastamalla heidän piponsa. Se on tosi hauskaa, mutta mamma taitaa olla vähän eri mieltä. Onneksi osaan käyttäytyä kun vaaditaan, ja sisällä lepäilenkin sitten rentona.
Kaiken kaikkiaan olen todella kiltti ja hyväsydäminen koiran alku. Murrosikä on tosin tuonut kuvioihin itsepäisyyttä ja kiukuttelua, mutta sehän on ohimenevää. Olen käynyt pentukurssin ja ensivuoden alusta olisi tarkoitus jatkaa tokoilua. Emäntäni ei ole vielä aivan varma mitä kaikkea alkaa kanssani tekemään, aika näyttää mihin minusta on.
Perheeseeni kuuluu lisäkseni; 14-vuotias emäntäni Anni, hänen äitinsä ja pikkusiskonsa, sekä isäpuoli, jonka kaksi kouluikäistä lasta käyvät meillä joka toinen viikonloppu. Sitten meillä on myös nelijalkainen ystäväni tiibetinspanieli Malla, ja kaksi gerbiiliä. Gerbiileiden kanssa olisi kiva tehdä lähempää tuttavuutta, ne näyttävätkin niin herkullisilta! Mallan kanssa kyllä leikin, tosin se kyllästyy minuun aina välillä ja juoksee sängyn alle piiloon. Enhän minä nyt niin rasittava ole, enhän?
Minulla on myös paljon ihania koirakavereita. Ne eivät kyllästy leikkimiseen kanssani. Naapurissa asuvalla emäntäni kaverin perheellä on espanjanvesikoira. Me lenkkeilemme usein yhdessä. Aina kun kuljemme heidän talonsa ohi, menen ihan sekaisin ja häntäni alkaa vispaamaan hulluna. Vaikka miten tarkkaan tuijottaisin heidän pihaansa, ei se Nova-perro sieltä aina tule. Muitakin kavereita minulla on, kuten eräs toinen collie-pentu, nimeltään Lola. Sen kanssa laitetaan aina mutkat suoriksi, pois alta risut ja männynkävyt, täältä tullaan!
Eipä sitten varmaan tällä erää muuta. Yritän patistaa mammaa kirjoittamaan tänne säännöllisesti, se tuppaa aina välillä laiskottelemaan. Ja huomennahan on jo jouluaatto. Odotan innolla mitä paketit pitävät sisällään, olen mestari avaamaan niitä!
